Päivät
Päivät alkoivat aamukahvista ja päättyivät iltakahviin. Kahvikuppien väliin mahtui paljon työtä ja käsillä tekemistä; voimaa, sitoutumista ja sinnikkyyttä. Myös avoimuutta uudelle, osana maailman menoa.
Kuvasin isovanhemmilleni kuuluneita esineitä mummon mankeloimat lakanat taustanaan. Kuvat kertovat sodankäyneen sukupolven parhaiden työvuosien tavallisista päivistä, iltaa kohti mentäessä myös hengähdyksen merkeistä.
Elämä antoi kirjavat kuteet ja pitkästi lointa. Kaikki työt eivät tulleet valmiiksi, sillä ihminen on uutta alkava ja eteenpäin katsova, mutta ei näe päivään, jolloin kutimeen ei enää pystykään tarttumaan.
Lopulta hengarit, jotka mukautuivat vuosikymmenten liikkeisiin kantamalla leninkejä, ulstereita ja paitoja puuvillasta teryleeniin ja hillityistä väreistä riemukkaisiin kuoseihin, jäävät roikkumaan paljaina.
