Läheltä katsoen ihmisen pinta muodostuu toisiinsa liittyvistä viivoista, kuin kauniista ja ainutkertaisesta peitosta, jossa vuorottelevat tasaiset pylväät ja karanneiden silmukoiden jättämät aukot.

Sileät ja hennot viivat voimistuvat elämän edetessä. Ilo, pakahduttava toivo, pelko ja kohtuuttomilta tuntuvat menetykset painuvat ihoon ja jättävät siihen merkiksi oman näköisensä viivan. Useimmat kokemukset hiovat jälkensä hitaasti ja lämmöllä. Toiset laskeutuvat terävä kulma edellä ja viiltävät pitkään. 

Ihossa elämän kokemukset pysyvät tallessa vielä sittenkin kun mieli on jo lakannut muistamasta mitään.